Matka meni kaiken puolen hyvin, pieni myöhästys oli koneella, mutta se ei ole kauheasti haitannut. Lumiset Alpit näkyivät hyvin, pistivät terävine huippuineen pilvistä esiin.
Läksimme pienpakkasella kauniin seestyneen aamun luota. Näimme peilinkirkkaat järvet heijastavan lämpöä odottavat metsärannat. Vain siellä täällä oli koivikko, jolla oli aavistuksen verran vihreä hohde.
Saavuimme pilviseen Malagaan, ilma oli kosteudesta ja lämmöstä raskas. Luonto oli täällä heräämässä kukkaloistoon. Rinteet olivat täynnä keltaisin kukin kukkivia pensaita, ”retama”, kuulemma vuohien herkku.
Iso bussi vei meidät Juanin johdolla linja-autoasemalle, mistä Luis otti minut vastaan ja ajoimme autolla vain kadun toiselle puolelle, missä hän Mari-vaimonsa kanssa asuu.
Muut ryhmäläiset lähtivät jalan omaa apartamentoa etsimään. Mitenkähän siinä kävi, sen tiedän vasta huomenna kertoa. Sillä emäntä Mari laittoi ruokaa, ja sen jälkeen läksin pienelle lenkille merelle ja koulua etsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti