PS.: Sunnuntai 15.5.2011

Aamulla varhain suuntasimme kohti Gibraltaria. Mukana oli myös meksikolainen Luzero.
Aamu oli kaunis, pilvetön, mutta mitä pidemmälle matka jatkui, sitä enemmän pilviä taivaalle kerääntyi.
Gibralttarilla olikin sitten kallionhuippu pilvien peitossa.

Auton jätimme Espanjan puolella ja matkaa jatkoimme paikallisbussilla. Ensin köysiradan alkuun.
Siinä olikin ensimmäinen koetus. Uskaltaako keikkuvaan vaunuun edes mennä.
Urhoollisesti kuitenkin jokainen mukaan uskaltautui.

Ylhäällä oli odottomassa kova tuuli ja iloksemme myös serkkumme apinat,jotka olivat uteliaita taskuvarkaita.
Maisemat olivat mahtavat,olisipa ollut aurinkoista mutta saimmepahan olla " ihan pilvessä".
  
Alas tultuamme suuntasimme kohden Europa Pointia. Siellä paistoikin aurinko, mutta pettymykseksemme
rakennustyöt estivät pääsyn majakan lähelle.

Mikäpä siinä, palasimme bussilla keskustaan ja kävelimme pääkatua katsellen näyteikkunoita ja poikkesimme
syömässä englantilaisessa pubissa.
Jotain ostoksiakin tuli tehtyä.
Naureskelimme että käynti Gibralttarilla oli  bussien odottelua.

Paluumatkalla poikkesimme Puerto Banuksessa kahvilla, ja "kotona" olimme noin yhdeksän maissa illalla.
Sitten olikin kiire nukkumaan, koska kotimatka alkaisi yöllä kolmelta.

Rankat mutta todella hauskat päivät ovat  sitten takana päin. Mukavia muistoja saimme.
Tottakai opimme myös paljon.
(Satu)

16.5. 2011 - Taas kotona!

Tämä on vienyt meidät turvallisesti kotiin Suomeen.

Granada: La Alhambra -Albaicín - el centro

Siellä oli 34 astetta (varjossa hieman vähemmän). Käveltiin noin 10-12 km. Lisää muisteloita tulee sitten kun tästä olemme toipuneet.

perjantai, 13.5.2011

Jokainen on saanut todistuksen, eli pääsee takaisin Suomeen!

Torillä käynti on ollut joillekin todellinen löytöretki.

Ja illalla, kun mentiin bussilla Manolo Samettisilmän kanssa hedelmätarhaan, eli Finca San Miguel:iin, tarttui "minta", "hierba Luisa" ja pähkinät ynnä avokaadot mukaan. Siellä oli hyvin ystävällisiä ja puheliaita naisia, jotka olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta.

Granaattiomenapuu kukassa.

Se johdattelee meitä retkeen, jonka teemme huomenna.

Näimme lukemattomia hedelmäpuita, ja kaikki ovat trooppisen vyöhykkeen kasvatteja. Useiden nimet ei ole edes suomennettu: alberca, nispero, lúcumo, madronyo, litchi, limequat, guayaba, nuez de macadamia, la reina de las nuezes.

Lisäksi tietysti olivat seuraavat hedelmäpuut: higera, aguacate, café, papayo, granado, naranjo, mangero, mandarino, clementino. Nyt näyttivät melko samanlaiselta kaikki, sillä niiden hedelmät olivat pienen pienet. Kypsiä hedelmiä voi poimia vasta syys-lokakuussa. 

Torstai, 12.5.2011

Iltapäiväretki Acueductin jäänteisiin.

Vuona 100 j.Chr. roomalaiset rakensivat noin 8 km pitkän vesijohdon vuoristosta kalansuolatuslaitokselle asti. Linnoituksen alapuolella olevat luolat (nyt arkeologinen museo) toimivat todennäköisesti vesivarastoina. Almuñécarin keskustassa löydettiin rakennustöiden yhteydessä viimeisin osan Acueductista ja myös roomalaisen kylpylän perusmuurit. Siellä oli 3 osastoa: kuumavesi, haaleavesi – ja kylmävesialtaat. Se oli silloinen SPA, jonka lyhenne johtuu latinan kielestä (Salud Por Aqua).

Varttitunnin verkkaisen kävelyn jälkeen näimme oikein hyvin säilyneen Acueductin osan, joka komeili Río Secon laakson rinteellä, jossa kasvoi laajasti hedelmäpuita.

La Ruta de Tapas oli enemmänkin pettymys, kun ei meidän samettisilmä Manolo ole osannut valita kovin kummoisia ravintoloita. Sangría Club Nauticassa oli kyllä raikas, ja opittiin juomalorun

”Arriba, abajo, al centro, para dentro”. Loppujen lopuksi päädyttiin tyttöjen aukiolle, Plaza de Damascosiin, joka oli tunnelmallisesti valaistu öljylamppu joka pöydällä.

11.5.2011

Keskiviikko iltana vietimme puolikurssijuhlaa käymällä yhdessä syömässä. Istuskelimme ulkoilmaravintolassa jutellen ja nauraen.

Kohteliaana caballerona Pekka yllätti meidät naiset ostamalla jokaiselle tummanpunaisen ruusun.

Kiitos paljon Pekka!

Arja, Sirpa, Tuulikki ja Satu

Día de la caminata al Mercado

Kaunis lasitetuista kaakeleista tehty seinämaalaus komeilee kauppahallin päätyseinällä ja kertoo siitä, että maalta ja mereltä tuodaan antimia myytäväksi. Sisällä oli erittäin siistiä, ainakin aamu yhdekseltä, kun tulivat vasta ensimmäiset asiakkaat. Siellä olivat valtavia värikylläisiä hedelmätiskejä, lihaosastot, leipäosastot, ja tietenkin kalakaupat, joita ei tarvinut etsiä. Piti vaan mennä "tuoksun" mukaan. Olin jo aikaisin siellä ja näin, kun kauppiaat latasivat jäämurskan päälle kymmeniä erilaisia kalalajeja, simpukoita, rapuja ym merieläviä.

Ulkona komeilevat kukkakojut upeilla kukilla, kasveilla ja yrteillä.

¿Donde está el sol?

Aurinko piti lepopäivän. Ja hyvä näinkin. Meille jatkuu kuitenkin kappailu verbien kanssa, milloin preesensissa, milloin futuurissa. Ja ennen kuin huomasimmekaan olemme jo ohittaneet Espanjan matkan puoliväli.

Minun isäntäpariskunnalla oli tänään 39- vuotis hääpäivä ja vietti sitä juhla-aterialla, johon me asukkaat (saksalainen Conni ja allekirjoittanut) saimme osallistua. Meidän eteen laitetiin iso kasa langusteja alkuruuaksi. Huom! Ei ollut liemikuutiokeittoa! El segundo plato koostui leivitetyistä ja uppopaistetuista artisokkasydämistä, pienenpienistä herkkusienistä ja paprika-kinkkumassalla täytetyistä broilerirullista. Herkullista. Mutta siihen se ei loppunut vielä. El postre oli "tarta" eli kaakku, joka oli täydellinen unelma.

Huomenna saan ohjeen.